Olen Saara Laitinen, 25-vuotias poniharrastaja Saarijärveltä, Keski-Suomesta.

Bombadil’s Stable sijaitsee osoitteessa Riekontie 237, 43250 Kolkanlahti. Yhteyden minuun saat sähköpostilla saara.laitinen(ät)bombadils.net tai 040-7099023. Talli sijaitsee kotipihassa, jotenotathan yhteyttä, jos olet kiinnostunut tutustumaan talliin.

Olen koulutukseltani hevostenhoitaja, suuntautunut hevosten kasvatukseen sekä talliympäristön hoitoon. Olen suorittanut myös myynnin ammattitutkinnon ja työskennellyt mm. myyjänä lemmikkieläinliikkeessä sekä 4H-yhdistyksen kerhonohjaajana. Tällä hetkellä työskentelen myyjänä Lidl:ssä Saarijärvellä. Ponit ovat siis pääasiassa harrastukseni ja elämäntapani, eivätkä ainakaan vielä toimeentuloni. Yrityksen perustaminen on varmaan joskus tulevaisuudessa ajankohtaista,  puitteet ja kiinnostustakin siihen suuntaan olisi.

Hevostausta

Harrastukseni alkoi siitä, kun 2-vuotiaana sain ensimmäisen ponini, vuotiaan ponioripojan nimeltään Santtu. Yhdessä kasvaessamme Santtu opetti minulle paljon hevosenkäsittelytaitoja, hevosen elekielen ymmärtämistä sekä pitkää pinnaa. Kaikki ei mennyt aina ihan nappiin, joten aina yritettiin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Yrittämisen, erehdysten ja oppimisen myötä olemme löytäneet kuitenkin ajan kanssa yhteisen elekielen ja hankala poni opettaa paljon hevostenkäsittelystä.

Vuonna 2000 alkoivat poniravit ilmestyä julkisuuteenkin ja siitä innostuttuani aloin toista, nuorempaa ponia etsimään. Santtu on aina ollut enemmän ratsutyyppinen poni pyöreine liikkeineen. Pian minulla oli Santun seurana nuori Pipari-neiti. Heti alkuvuodesta 2001 suoritin P-ajolupakurssin ja samana keväänä starttasimme Santun kanssa ensimmäistä kertaa. Tuloksena oli hylkäys liioista laukoista, mutta mahtipontisella esityksellään Santtu vei “Yritteliäin poni”-pokaalin. Ura ei siis voinut lähteä kuin nousuun ja kun viimein Piparin kilpailuoikeuden alkaessa päästiin radoille, niin sehän osoittautui melkoiseksi menijäksi voittaen ensimmäisen starttinsa.

Ajan myötä menestystä tuli enemmän ja vähemmän sekä itselleni yli 50 starttia ponilähdöissä ajamista. Valitettavasti ikärajojen tullessa voimaan vuoden 2007 alusta on minun ponikilpailu-urani shettisten osalta ohi. Itse pidän ikärajoja turhana tässä lajissa, sillä ei ole mitään syytä etteikö aikuinen ihminenkin voisi shettiksen kanssa harrastaa kärryjen kanssa, iloisella mielellä. Santulta on iän vuoksi jo kilpailuoikeus loppunut, Pipari on siirtynyt siitostammaksi ja nyt pihassa on jälleen uusi, isompi poni B-kategorian lähtöihin. Ronan myötä tulivat siis russit elämääni. Piparin ja Ronan varsoessa pienehkö kasvatustoimintani lähti käyntiin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut sydäntä laittaa näin hienoja varsoja myyntiin.

Kaikkea muutakin kuin raveja on kokeiltu, niin kotona kuin kisoissakin: esteitä, koulua, maastoesteitä, kiitolaukkaa, raveja, ratsastusleikkejä, hiihtoratsastusta, hiihtoajoa, ohjasoajoa, valjakkoajoa, poniagilityä, näyttelyitä, mätsäreitä… shettis, kuten myös russikin, on monitoimiponi!

Hevosharrastus ajallaan johti myös alan opintojen pariin. Harrastuksesta tuli myös ammatti, kun ylioppilaspohjaisena suoritin opinnot kahdessa vuodessa Perhon maaseutuopistossa. Opintojen tuloksena valmistuin vuonna 2006 hevostenhoitajaksi, suuntautuen hevosten kasvatukseen ja talliympäristön hoitoon (tallimestari). Koulutus on ollut suurena apuan kasvatustoiminnassa sekä oman tallin toiminnan pyörittämisessä.

Muut harrastukset

Ponit vievät luonnollisesti suurimman osan vapaa-ajasta, mutta sillä vähällä ylimääräisellä ajalla harrastan pienoismallihevosten keräilyä ja kustomointia, kaninäyttelyitä ja -estehyppyä, palapelejä, elokuvien/tv-sarjojen katselua ja lukemista. Pienoismalliharrastuksestani löytyykin oman sivunsa alla tarkempaa tietoa. Ainaisen taloremontin ja pihan laittamisen voi myöskin laskea harrastukseksi.