Tämä on Suomen Shetlanninponiyhdistys Ry:n vuoden 2007 vuosikirjaan kirjoittamani juttu kuvien kera höystettynä. Juttu on siis kirjoitettu osallistujan näkökulmasta ja tästä alkoi oman kurssin haudutteleminen päässäni :) Kuvissa esiintyy enimmäkseen kurssin vetäjä Nina Malmberg esittelemässä erilaisia esteitä, mutta myös kurssilaisia poneineen.

Poniagilitykurssi 18.8.2007 Läyliäisissä Kaunisrannan tilalla

Shetlanninponiyhdistyksen lehdessä ollut ilmoitus pisti heti silmääni lehteä selaillessani: Poniagilitykurssi. Innostuin heti asiasta, sillä taas löytyi uusi laji, jota voisin ponieni kanssa harrastaa. Raviuran jäätyä ikärajojen myötä taakse ainakin toinen poneistani on kaivannut selvästi jotain ohjelmaa ja tekemistä, päästäkseen välillä ”ihmisten ilmoille”.

Poniagility ei ollut itselleni aivan uusi ilmiö, vaan olin törmännyt siihen jo aikaisemminkin. Tein 1,5 vuotta aikaisemmin hevostenhoitajaopiskelujeni päättötyötä, jonka aiheena oli Shetlanninponit (mikäpäs muukaan), niiden kasvatus ja käyttö. Tutkimustyötä tehdessäni törmäsin ponigilityyn, jota harrastetaan mm. Englannissa ja Ruotsissa. Innostuin asiasta jo tuolloin, mutta kaiken muun ohella perehtyminen tähän lajiin tarkemmin jäi melko pieneksi osioksi päättötyössäni.

Yleinen näin pohjoisemmassa Suomessa asuvan ongelma on se, että kaikki kiva järjestetään aina niin kaukana! Onneksi kurssin järjestyspaikka osui juuri Kaunisrannan tallille, joka oli jo ennestään tuttu paikka opiskeluajoiltani. Hyvien muistojen siivittämänä siis päätin lähteä kurssille mukaan, joka olisi muuten voinut pitkän matkan takia jäädä väliin.

Vihdoin sitten kurssipäivä koitti, ja pakkasin Pipari-ponini kaikkine tarvikkeineen autoon. Kuudelta aamulla starttasimme Saarijärveltä suunnistaen kohti Kaunisrannan tallia Läyliäisissä. Pääsimme perille hyvissä ajoin ja paikalla olikin jo mm. kurssin vetäjä Nina Malmberg poneineen. Yhteentoista mennessä pihaan olikin jo kertynyt poni poikineen.

Aluksi Nina esitteli meille kurssilaisille, kuinka esteitä tulisi mennä omilla poneillaan Felizialla ja Santerilla. Tuossa vaiheessa kävi itselläni jo mielessä, mitenköhän meiltä mahtaa sujua keinu- ja autonrengasesteet. Myös pelottavat pressut sekä matot maassa, pujottelut ja kujat herättivät minussa (ja Piparissa) pientä epäilystä. Teoriatuokion jälkeen pääsimme me kurssilaiset poneinemme esteiden kimppuun. Onneksi Pipari suoriutui helpoimmista esteistä luottavaisin mielin. Jopa rengaseste alkoi pienen harjoittelun jälkeen mennä todella hyvin! Keinu oli hiukan pelottava, mutta yllättävän hyvin ponit siihen suhtautuivat. Kurssilla oli 10 ponia, joista yhdeksän oli shettiksiä ja yksi welsh part bred. Shettikset osoittivat edukseen upeaa sopeutuvaisuutta ja luottavaisuutta ohjaajiinsa ja suorittivat esteitä toinen toisensa jälkeen.

Monet kurssilaisista pääsivät kokemaan poniensa kanssa onnistumisen tunnetta esteiden sujuessa kerta kerran jälkeen paremmin. Poniagility onkin todella hyvä tapa harjoitella ponin käsittelyä maasta käsin. Näitä esteitä harjoitellessa myös kotona sattuvia pelottavia asioita voidaan kohdata paremmin. Poniagility on kuitenkin ennen kaikkea hauskaa yhteistyötä ponin kanssa ja ponit pääsevät kerrankin purkamaan leikkisyyttään, kiinnostustaan ja kekseliäisyyttään aiheuttamatta omistajalleen harmaita hiuksia.

Antoisan kurssin loputtua ja kotiin päästyämme alkoi oman estekaluston rakentaminen. Vanha Santtu-herrakin pääsi kokeilemaan agilityn saloja ja vanhakin poni innostui vielä uusista esteistä ja tempuista.

Tällä hetkellä onkin järjestymässä poniagilitykurssi täällä Saarijärvellä, Keski-Suomessa, mutta se on taas aivan oma juttunsa… ;)

(P.S. josta voitkin sitten lukea klikkamalla linkkiä Kurssi 17.11.2007 )