Tässä on joitain esimerkkejä poniagilityesteistä, joita voi rakentaa. Näitä voi soveltaa oman mielensä mukaan, mutta nämä antavat jonkinlaisen mielikuvan esteestä. Nämä ovat vain esimerkkejä toteutuksesta, vapaasti saa siis omaa mielikuvitusta käyttää esteiden rakentelussa ja otan mielelläni vastaan ideoita uusistakin esteistä :)

Esteitä rakentaessa tulee muistaa, että este on ponille sekä ohjaajalle turvallinen. Kaikki esteet ovat aika pitkälti sovellettavissa oman mielensä mukaan sopiviksi ja halvallakin voi tehdä oman agilityradan. Omasta estekalustostani suurin osa on kierrätysmateriaaleista rakenneltu, sillä mitään virallisia poniagilityesteitä ei ole. Suurin osa esteistä on omiani, parissa kuvassa Nina Malmbergin.

Aluksi kannattaa ponin antaa tutustua esteeseen ihan rauhassa, haistella ja kokeilla vaikka kaviolla. Esteet saattavat olla jonkun ponin mielestä niin pelottavia ettei uskalla lähellekkään sitä. Estettä kannattaa silloin lähestyä siksak-kuviota tehden ja rauhallisesti. Tärkeää on varsinkin opettelun alkuvaiheessa ponin palkitseminen ja kehuminen, kun se tekee oikein! Herkkupalojakin voi antaa, mutta ei kannata opettaa ponia jatkuvasti kerjäämään namia. Esteitä voi oman tuntemuksensa mennä missä askellajissa vain, aluksi tietysti käynnissä. Kannattaa myös pysäyttää poni keskellä estettä (riippuen esteestä), jotta se oppii myös seisomaan pelottavassa kohdassa rauhallisesti. Vauhtia voi lisätä sitten, kun esteet sujuvat hyvin rauhallisessa vauhdissa.

-Pressu. Pressun koolla ei ole sinäänsä väliä, reunoille kannattaa kuitenkin laittaa esim. puomit painoksi. Sekin hankaloittaa tehtävää, jos puomit ovat joka reunalla ja ponin täytyy mennä kamalaan, pelottavaan ja rapisevaan “laatikkoon” puomien keskelle. Pressun reunaa voi myös hiukan haudata hiekan alle, jottei se rullaudu ponin kavioiden mukana. Jos ponilla on hokit, täytyy jättää tämä este väliin. Vaarana on, että hokit menevät kankaan läpi ja jäävät kavioihin kiinni!

-Kumimatto. Kuminen, noin yhden neliönmetrin kokoinen tai isompi kumimatto. Sellaista esim. kun käytetään tallien käytävillä, kuljetuskopeissa, navetoissa… Joillekin poneille sen päälle meneminen ja pysyminen voi olla haastava este, vaikeusastetta voi lisätä vauhdilla. Soveltaa voi myös vaikka johonkin muuhun kovaan ritilään/alustaan. Alustan täytyy olla kuitenkin niin tiheä ettei kavio tai hokit mene läpi.

-Hyppyeste. Esteen ei tarvitse olla edes korkea, sillä se on monille poneille helppo, mieleinen ja vauhdikas este radalla ja ne monesti innostuvat siitä. Tähän voi käyttää esim. tavallisia estetolppia ja puomeja. Itselläni on säädettävät “tolpat” (vanhat autontunkit), jolloin puomin yläpuolelle ei jatku mitään ja esteen voi mennä niin että itse vain juoksee ohi ja poni hyppää. Kuvassa este alimmillaan. Helpotusta kokemattomille hyppääjille tuo ristieste, jolloin poni ymmärtää paremmin hypätä keskeltä, matalimmasta kohdasta.

-Lankku. Tässä onkin ohjaajalle tehtävää, eikä ponille. Ponin täytyy pysyä hallinnassa omistajan tasapainoillessa lankun päästä päähän. Tähän käy pitkä ja kapea lankku tai lauta, joka voi olla maassa tai vähän ilmassa.

-Kuormalava. Kuormalavan tai muun lavan päälle kiipeäminen, alussa kannattaa pysähtyä päällä. Shettiksille sopivia ovat ns. euro-lavat, isommille poneille voisi olla isompia. Lavan voi ylittää kummin päin vain, voi pysähtyä päällä, mennä rauhallisesti tai vauhdilla.

-Portaat. Tämän esteen voi rakentaa kolmesta kuormalavasta, jolloin lopputulos on kuin palkintokoroke. Eli kaksi kuormalavaa peräkkäin ja yksi niiden päälle keskelle. Siitä sitten kiivetään ensin ylös ja taas alas. Vaikeamman voisi tehdä kuudesta kuormalavasta, jolloin tulisi kolme rappusta ylös ja kolme alas. Tässä kannattaa myös opettaa poni pysähtymään esteen päällä.

-Hapsut. Tämäkin voi olla joillekin poneille äärimmäisen pelottava este. Tarkoituksena on siis kulkea hapsujen läpi, kuten esim. monien pihattojen ovissa. Itse tein esteen vanhasta vaaterekistä ja hapsuina voi käyttää esim. muovista/pressusta silvottuja suikaleita. Materiaalin ei kannata olla kovin rapisevaa/kahisevaa. Korkeus kannattaa katsoa ainakin itselle sopivaksi. Hapsujen ei välttämättä tarvitse olla maahan asti, vaan esim. ½ metriä maasta, se helpottaa ainakin alussa ponia.

-Tunneli. Taas yksi pelottava paikka ponille; pimeä ja synkkä tunneli, josta pitäisi vieläpä mennä läpi! Ja se saattaa vaikka rapistakin! Itse tein tunnelin pressusta ja kahdesta ruusukaaresta (niitä vihreitä metallikaaria kukille, myydään esim. Biltemassa). Kaarien väliin ylös kannattaa laittaa joku tuki ainakin korkeimmalle kohdalle, jotta kaaret eivät kippaa vastakkain pressua kiristäessa niiden päälle. Kaaret ovat koottavia, joten voi itse päättää korkeuden. Pituutta voi myös vaihdella ja kaaret kannattaa hiukan työntää maahan, pysyvät tukevammin pystyssä. Olen pressun kiinnittänyt jämäköillä pyykkipojilla kaariin. Pressu irtoaa tarvittaessa, jos sattuu jotain, mutta ei lähde tuulen mukaan. Monet ponit voivat kiirehtiä tunnelin läpi, joten pysähtymisiä tunnelissa kannattaa harjoitella.

-Autonrenkaat. Renkaat ovat yksi vaikeimmista esteistä, sillä se vaatii usein paljon harjoittelua. Tarkoituksena on saada ponin etujalat autonrenkaan sisään ja pysymään siellä rauhallisesti viisi sekuntia. Aluksi kannattaa nostaa itse ponin jalkaa ja kehua jo vaikka kun yksi jalka on siellä hyvin. Oma ponini oppi nopeasti tämän ja laittaa jalat renkaaseen vain “nosta”-komennolla, kun vain vie ponin renkaan viereen. Vanteettomia vanhoja autonrenkaita saa monilta huoltamoilta. Isojen ponien kavioille normaalit renkaat ovat hiukan pieniä. Super-extreme-esteen voisi tehdä armeijatyylisellä rengasradalla, mutta kokemuksia kyseisestä esteestä ei (vielä) ole.

-Kuja. Maahan voi puomeista/puunrangoista tehdä erilaisia pujotteluratoja. Tarkoituksena on ponin mennä kahden puomin välissä kolistelematta kavioitaan niihin. Kujaan voi tehdä erilaisia mutkia ja kaaria sekä vaikeutta voi säätää sillä kuinka kaukana puomit ovat toisistaan.

-Pujottelu. Pujottelussa on tarkoituksena, että vain poni pujottelee kartioiden ympäri vuorotellen puolelta toiselle, ohjaaja juoksee suoraan kartioiden vierellä. Pujottelussa voi olla ponin taidoista riippuen 6-10 kartiota sopiva määrä. Kannattaa aloittaa vähemmällä määrällä ja hitaalla vauhdilla. Ponin tajutessa idean voi vauhtia lisätä. Tässä piiska on monesti hyvänä apuna, että saa ponin vauhdissa itsestään poispäin ja taas takaisin. Kartioita myydään esim. urheilutarvikeliikkeissä tai korvikkeena voi käyttää vaikka muoviämpäreitä.

-Keinulauta. Tämäkin on hankala ja pelottava este. Aluksi voi harjoitella ilman keinahdusta, eli kun poni oppii menemään tasaisen levyn yli, lisätään sitten tuki, jonka varassa levy keinahtaa. Ponin täytyy oppia olemaan rauhallinen kun levy keinahtaa. Ponia voi keinutella siirtelemällä sen painoa eteen- ja taaksepäin keinun päällä. Myös keinulta poistuminen tulisi tehdä hallitusti. Tein itse 80cm x 220 cm levyn jämeristä lankuista, sitten keskelle alapuolelle poikittain palikat, että siinä pysyy pyöreä tukki, jonka varassa lauta siis keinuu. Levyn täytyy olla tukeva, jotta se ei taivu ponin painosta, myös poikittaiset liukuesteet ovat hyvä lisä. Keinun ei kannata olla kovin jyrkkä, sillä jos poni säikähtää ja kyppää äkkinäisesti pois, voi keinu “hypätä nenille”.